Usein kysytyt kysymykset

Jos ikenesi vetäytyvät, kyseeseen voi tulla kaksi tilannetta:

Yhtäältä pitkälle edennyt parodontiitti voi johtaa ienrajan vetäytymiseen. Parodontiitti itsessään on tulehdussairaus, joka johtuu bakteeriplakista. Jos parodontiittia ei hoideta, hampaan kiinnityskudoksen tuhoutuminen jatkuu ienrajan alapuolella. Parodontiitissa kiinnityskudoksen alkuvaiheen tuhoutuminen ei näy. Vasta pidemmälle edenneessä parodontiitissa ienraja vetäytyy, ja saatat huomata sen ikenien vetäytymisenä, koska samalla hampaiden juurenpinnat ovat paljastuneet ja tulleet näkyviin.

Toisaalta kaikki ikenien vetäytyminen ei johdu parodontiitista. Sinulla voi siksi olla ienvetäytymiä. Ne ovat voineet syntyä esimerkiksi liian voimakkaan hampaiden harjauksen seurauksena. Suuren voiman vuoksi hammasharja vahingoittaa ienrajaa toistuvasti. Parantuessaan ienraja vetäytyy aina hieman lisää, kunnes sen alla oleva hampaan juuri paljastuu. Vaikka muuttaisit suuhygieniaasi ja puhdistaisit hampaasi pienemmällä voimalla, ienvetäytymä säilyy eikä ienraja kasva takaisin alkuperäiselle paikalleen.

Lopulta vain tutkimus hammaslääkärin vastaanotolla voi antaa sinulle oikean vastauksen.

Kaikkia ienvetäytymiä ei tarvitse hoitaa. Jos ienvetäytymä havaitaan varhain vuosittaisessa hammastarkastuksessa, ihmisillä, joilla ei ole parodontiittia, suuhygieniaa voidaan jo korjata ja optimoida vastaavasti. Tällöin ienraja ja sen vetäytymä kyllä säilyvät, mutta ienraja ei enää altistu uusille vaikutuksille (esim. hammasharjalla hankaamiselle).

Jos kylmien ruokien tai juomien nauttiminen aiheuttaa oireita, ruokavalion mukauttaminen sekä niin sanottujen fluorigeelien säännöllinen käyttö voivat auttaa lievittämään oireita jonkin verran.

Jos oireet jatkuvat tai ulkonäkö koetaan häiritseväksi, voidaan harkita hoitoa kirurgisella toimenpiteellä. Siinä kyseisten hampaiden ienraja siirretään takaisin alkuperäiselle paikalleen.

Lisäksi voidaan harkita paljastuneiden hampaankaulojen, joissa on myös kulunutta hampaan kovakudosta, korjaamista täytemateriaalilla.

Lopulta vain tutkimus hammaslääkärin vastaanotolla ja tarvittaessa neuvontakäynti parodontologian erikoishammaslääkärillä voivat antaa sinulle oikean vastauksen.

Usein omia ienvetäytymiä ei huomaa itse. Yli 50 prosentilla aikuisista on vähintään yksi hammas, jossa on ienvetäytymä. Useimmat näistä hampaista ovat oireettomia.

Jos vetäytymä ei näy esimerkiksi kotona peilistä katsottaessa, tutkimus hammaslääkärin vastaanotolla voi selvittää, onko sellaista.

Ienvetäytymistä kärsiville on tärkeää tietää, missä heidän ienvetäytymänsä sijaitsevat, jotta lisävauriot voidaan niissä kohdissa estää. Koska jo olemassa olevat ienvetäytymät, joita ei hoideta kirurgisesti, säilyvät koko eliniän, on erityisesti vanhemmalla iällä muistettava ehkäistä tehokkaasti ei-toivottua juurikariesta paljastuneissa hampaankauloissa.

Ensimmäisessä keskustelussa hammaslääkäri selvittää, altistutko mahdollisille riskitekijöille. Ienvetäytymän tunnettuja riskitekijöitä ovat: väärä hampaidenharjaustekniikka, ohut ien, oikomishoito, tupakointi, savuton tupakka (nuuska) tai lävistys.

Lisäksi hammaslääkäri tai suuhygienisti tekee niin sanotun parodontaalisen pikatutkimuksen, joka kestää vain muutaman minuutin. Ientaskumittarilla (parodontaalisondilla) mitataan valituista kohdista hellävaraisesti ja millimetrin tarkkuudella, kuinka syvälle mittari painuu ienrajassa. Millimetrin tarkka kliininen mittaus parodontaalisondilla ienrajojen mittaamiseksi ja leukaluun sijainnin määrittämiseksi on välttämätön ienvetäytymän diagnosoinnissa.

Tämän pikatutkimuksen jälkeen lisätutkimuksia tehdään vain, jos siinä on löydetty merkkejä hampaan kiinnityskudoksen tuhoutumisesta. Näihin lisätutkimuksiin kuuluvat niin sanottu parodontaalistatus sekä lisäröntgenkuvat.

Jos ienvetäytymä ei ole vielä edennyt liian pitkälle, alkuperäinen tila voidaan palauttaa kirurgisella toimenpiteellä.

Ienvetäytymät jaetaan neljään eri vaikeusasteeseen. Vaikeusasteesta riippuen käytettävissä on kuitenkin vain rajallinen valikoima hoitovaihtoehtoja.

Kyseessä on yksinkertainen vetäytymä, kun ienrajan vetäytyminen ei ole vielä ulottunut liikkuvaan suun limakalvoon. Toisessa vaikeusasteessa vetäytymä on jo ulottunut liikkuvaan limakalvoon. Molemmissa tapauksissa ienrajan korjaaminen on mahdollista kirurgisella toimenpiteellä.

Koska vaikeusasteissa 3 ja 4 myös hampaiden välistä leukaluuta on jo hävinnyt, näissä kohdissa olevia ienvetäytymiä ei voida korjata täysin kirurgisillakaan toimenpiteillä.

Ienhoidon jälkeen pitkäaikainen, useiden vuosien menestys on taattu vain, jos potilaat huolehtivat optimaalisesta suuhygieniasta kotona ja estävät näin päivittäin ienvetäytymien syntymisen tai ikeniensä tulehtumisen uuden bakteeriplakin vuoksi.

Optimaalisen pitkäaikaisen tuloksen kannalta on lisäksi tärkeää jatkuva ammattimainen ylläpitohoito suuhygienistillä tai hammashoitajalla, jotta mahdollisesti toistuvat ongelmat voidaan havaita ja korjata ajoissa.

Ienhoidon jälkeen pitkäaikainen, useiden vuosien menestys on taattu vain, jos potilaat huolehtivat optimaalisesta suuhygieniasta kotona ja estävät näin päivittäin ienvetäytymien syntymisen tai ikeniensä tulehtumisen uuden bakteeriplakin vuoksi.

Optimaalisen pitkäaikaisen tuloksen kannalta on lisäksi tärkeää jatkuva ammattimainen ylläpitohoito suuhygienistillä tai hammashoitajalla, jotta mahdollisesti toistuvat ongelmat voidaan havaita ja korjata ajoissa.

Ienvetäytymät sekoitetaan usein parodontiittiin, koska kummassakin tapauksessa hampaat näyttävät tavallista pidemmiltä, mutta näiden kahden ilmiön välillä on olennaisia eroja, jotka kannattaa ottaa huomioon:

Yhtäältä ienvetäytymällä tarkoitetaan hampaiston ulkopinnalla tapahtuvaa, yleensä paljain silmin näkyvää ikenien vetäytymistä. Tällaisissa tapauksissa ienvetäytymästä kärsivillä ei ole lisäksi parodontiittia.

Toisaalta parodontiitti eli hampaan kiinnityskudoksen tulehdus voi pitkälle edenneessä vaiheessa myös johtaa ienrajan vetäytymiseen. Vasta tutkimus hammaslääkärin vastaanotolla selvittää, mikä syy on vastuussa ikenien vetäytymisestä.

Lisäksi parodontiitin hoidon jälkeen ikenien vetäytymistä havaitaan hampaiston ulkopinnan lisäksi koko hampaan ympärillä. Tällaisissa tapauksissa se on kuitenkin toivottavaa, koska ienrajan kutistuessa ei-toivotut ientaskut voivat pienentyä.